Työyhteisö tuottaa tehokasta jälkeä ja kannustaa jokaista jäsentään hyviin suorituksiin pelatessaan yhteisillä säännöillä. Uniforstin johtaja-akatemian toisessa sessiossa ryhdyttiin pohtimaan, mikä tekee työyhteisöstä miellyttävän, millaisia sääntöjä tarvitaan ja millä työkaluilla toiminta tehdään jouhevaksi.
Työyhteisön henki on monen liikkuvan osan summa, ja kokonaisuudesta tulisi olla selvillä kenenkäs muun kuin johtajan. Jokaisen työntekijän motivaatio kasvattaa pottia, jonka voitot ovat kaikille yhteisiä. Motivaatio syntyy syystä tehdä jotain. Mitä kunnianhimoisempi ja painavampi syy sitä suurempi motivaatio. Otetaan esimerkiksi yritys, joka tuottaa jotain palvelua. Kaikki yritykset osaavat kertoa, mitä palvelua he tuottavat. Useimmat osaavat kertoa, miten palvelu tuotetaan. Harva osaa kertoa, miksi he tuottavat palvelua. Uniforstin yhteisissä tapahtumissa nousee tuon tuosta esiin, kuinka kaikki Uniforstin aktiivit haluaa kantaa kortensa kekoon luodakseen siltaa työelämän ja jokaisen metsäylioppilaan välille. Motivaatio: check.
Johtaja-akatemiassa pähkinöitä on annettu pienryhmille ja tällä kertaa palloteltiin ajatuksilla työpaikkakulttuurista. Toiveet, jotka nousivat esille puhuvat selkeää sanomaa: yhteishenki, arvot, luottamus, kiitos ja yhä uudelleen motivaatio.
Mikä sitten syö motivaatiota? Mustalle listalle päätyivät ainakin kiitoksen puute, epäoikeudenmukaisuus, irtisanomiset ja turha byrokratia. Suurella motivaatiolla voi tosiasiassa kompensoida monia pieniä epäkohtia. Vaikkapa matkalaskun tekeminen ei tunnu kohtuuttomalta vaivalta, jos muutoin pääsee työssään toteuttamaan itseään. Ja kun työyhteisö kohtaa todella vaikeuksia, puhdistuu pöytä vain purkamalla asiat. Johtaja joutuu usein monien kiperien päätösten eteen, jolloin vastaanottoa helpottaa avoimuus.
Avoimen keskustelun kulttuurin harjoittaminen tehostaa ajatusten kulkemista työyhteisön sisällä. Kuunteleva johtaja tuntee alaistensa tarpeet ja pystyy esimerkillään luomaan kaivattua ilmapiiriä koko yhteisöön. Johtaminen ei kenties poikkea paljoakaan vanhemman tehtävästä kaitsea lastaan antamalla vastuuta ja sopimalla yhdessä säännöistä!
”Työpaikkakulttuurimme on nuorekas, yhtenäinen ja tehokas”, kokosi Kari Karhula pienryhmien ajatuksia.
Teksti ja kuvat Tuuli Turunen
0 kommenttia